Uusavuttomat miehet ja rakastavat vaimot

Mä olen aina ihmetellyt sitä, miten nainen kestää huonoa miestä niin pitkään. Mies saattaa olla pahimmillaan hakkaava öykkäri joka on kovaa jätkää lähikapakassa koska uskaltaa dokata välittämättä muijan mielipiteestä ja lapsistaan. Työ ei maistu ja päässä on suureelliset kuvitelmat siitä miten kova jätkä tämä uskaltaa olla - jopa niin kova että "kouluttaa" akkaansa ja pistää sen "järjestykseen nyrkeillä" heti kun tämä uskaltaa "v*ttuilla väärälle miehelle".



Mistä näitä isänmaan epätoivoja löytyy?! Mun kohdalle osui moni mies ennen nykyistä, jossa sentään on tarpeeksi munaa avata naiselle ovi ja olla sitä, mitä on. Pokkaa on käydä töissä säännöllisesti ja kestää periaatteen vuoksi hankalatkin työvuorot siksi, että se on velvollisuus. On rohkeutta olla se aidosti kova jätkä joka ei naisia ikinä löisi tai haasta kännissä riitaa - tosin kännissä tämä mieseläjä ei ole koskaan. On pokkaa osoittaa hellyyttä lapsille ja eläimille ja olla kohtelias mun sukulaisille.



Moni mies ennen nykyistäni häipyi deiteiltä sanomatta sanaakaan, nosti kytkintä kun suhteeseen tuli ekat ongelmat, uskoi minusta sanottua puheita kysymättä minun mielipidettäni ja perääntyi kun kuuli että mä olen osa-aikamutsi. Plaah. Niistä ei ollut mihinkäänn. Moni munkin tuttava kestää dokaavaa ja koneella istuvaa miestään, joka kerran vuodessa saa aikaiseksi sen että hakee yhtä työpaikkaa johon luulee pääsevänsä peruskoulutuksella joka sekin meni päin p*rsettä.



A-pu-va...



Miksi naiset jaksaa näitä lusmuja? Rakkaudenko takia? Ennätys on jos mies on viikon ollut nurisematta töissä ja dokaamatta 16 tuntia. Nämä naiset tekevät lisää ja lisää lapsia toivoen että miehen rakkaus ja isänvaistot heräisivät. Aivan turhaan! Jos miehelle on kaikkein tärkein asia dokaaminen ja örveltäminen, miksi asia muuttuisi yhtään mihinkään suuntaan lasten tulon jälkeen? Miehellä on ongelma, mutta kukaan ei ole sanonut, että naisen pitäisi vastata siitä. Ainoastaan ongelman omaava voi tehdä halutessaan asialle jotain. Onhan se tosin helpompaa asua täysihoitolassa ja käydä kapakoissa sillä välin kun nainen hoitaa muksut ja odottaa sydän syrjällään sitä puhelua mieheltä - jos kännykkä ei ole hukkunut ojaan miehen siellä kännipäissään rymytessä.



Jos mies on jo varhaisessa suhteessa ollut yhteiskunnan häpeäpilkku, se taatusti tulee olemaan sitä aina riippumatta siitä, rakastaako nainen, onko lapsia tai nalkuttaako nainen. Näiden miesten tekosia peitellään koska halutaan esitellä kaikille unelmamies, vaikka kaikkien nähtävissä oleva todellisuus olisi aivan muuta. Yhdelle sukulaisvierailulle mies saadaan vuodessa raahattua ja silloinkin tämä "herraseläjä" on karmeassa kankkusessa. Muutoin löytyy kasa tekosyitä mm. miehen liikematkasta, vaikka jokainen salaa tietää sen, että tämä miehen "liikematka" on vauhdikkaalla liikkeellä toteutettu tuopin kallistus lähikapakassa.



Miksi naiset sietää tällaista? Jättäisivät ukon, olisi elämä paljon helpompaa ilman isoa lasta jossa ei sen vertaa ole miestä että kantaisi edes osan vastuustaan. Tämä "jospa-se-nyt-vähentäisi-viinaa-kun-on-viides-lapsi-talossa"- ajattelu EI TOIMI. Se EI TOIMI. Millä nämä naiset saisi uskomaan sen?



Nyt on pakko röyhistää rintaa sen suhteen, että vaikka meidän isäntä harvoin tunteistaan puhuu, se kantaa raskaat kauppakassit, päästää kaikki muut bussiin ennen häntä (etenkin naiset) ja avaa mulle ovet, tulee halimaan ja lohduttamaan kun mua kiukuttaa ja nousi tänä aamuna neljältä töihin - kuten on vuorosta riippuen tehnyt kahdentoista vuoden ajan.



Mä taidan olla "lucky son of a b*tch".