Tämänpäiväisen rantareissun jäljiltä aurinko näytti saaneen tarpeekseen mieheni yrityksistä ruskettua ja päätti antaa täyslaidallisen: kotiuduttuamme mieheni iho punehtui punehtumistaan, ja nyt urosparka kiroilee äreänä, kun ihoa kirvelee ja kuumottaa, ja minä en pysty olemaan nauramatta. Sitä saa mitä tilaa, koska tuon rantakäärme-episodin jälkeen isäntä kiusoitteli minua kaksi päivää mainitsemalla rantakäärmeen milloin missäkin yhteydessä ja etenkin ilman yhteyttä. Nämä meidän kiusoittelut johtuvat ihan rakkaudesta :) Siispä rakkaudenosoituksena retusoin mainosbiisistä uuden version, ja hoilaan joka välissä samaa hokemaa: "Varsin kelpo mieskokelas on kärvähtänyt...".
Huomiseksi ja ylihuomiseksi on luvattu myös hellettä, ja yöukkosia toivon myös. Eilinen oli hajottava kokemus, kun sadetutkasta päätellen ukkosalue olisi tulossa tänne, mutta lähtikin lounaan suuntaan juuri ennen kuin olisi tutkasta päätellen tullut tänne. Aaaargh!! No, lohtua tuo se, että kylmä rintama on tulossa, ja sen mukana tulee ukkosia ehkä ylihuomenna, jos tuo maikkarin ennustus pitää kutinsa. Jos taas ei, mä hommaan kaupunkiasunnon Floridasta - saanpahan ukkosia usein! :)
tiistai 30. kesäkuuta 2009
Sanaharkka kaupassa - kulmakunnan pahin juoppo vs. minä
Olin äsken kaupassa, ja kassalla erittäin humalainen nainen yritti saada röökiaskia ostetuksi. Laukussa oli koira, vielä ilmeisesti pentu.
Tästä tulikin mieleen että voisin valottaa taustoja. Näin tämän naisen viime keväänä, kun hänellä oli edellinen koira mukanaan, joka jäi auton alle kun sitä ei vahdittu. Nainen juoksi koiran perässä pitkin ostaria ja huuteli: "PRKL takasin!!". Yritin itse vaistomaisesti tuolloin ottaa koiraa kiinni, mutta en saanut.
Äsken kassajonossa seisoin naisen takana, ja yhtäkkiä hän sanoi näin: "Hankala se koiran kanssa on täällä olla, s**tanan raskaana oleva läskikasa". Totesin että kertoisipa joku nyt joskus jotain uutta, koska nuo jutut olen omakohtaisesti kuullut jo moneen kertaan.
Pakatessani tavaroita hän uteli, paljonko rasvaista ruokaa syön. Sanoin, että: "Ja mitäs v*ttua se sulle kuuluu?". Sen jälkeen hän totesi, että hän ei viisikymppisenäkään ole lihonut tällaiseksi läskiksi kuin minä olen. Tässä vaiheessa pinnani katkesi, ja sanoin: "Rouva pitää nyt turpansa kiinni, ettei tarvi tulla sulkemaan. Sun elämäs ei taida ton parempaa olla, ainakin viinan hajusta päätellen. Nyt hyvää illanjatkoa ja heippa".
Muut asiakkaat repesivät taustalla ja minä poistuin kaupasta.
Osaako kukaan lukijoista veikata, mikä tolla rouvalla mätti? :D
Tästä tulikin mieleen että voisin valottaa taustoja. Näin tämän naisen viime keväänä, kun hänellä oli edellinen koira mukanaan, joka jäi auton alle kun sitä ei vahdittu. Nainen juoksi koiran perässä pitkin ostaria ja huuteli: "PRKL takasin!!". Yritin itse vaistomaisesti tuolloin ottaa koiraa kiinni, mutta en saanut.
Äsken kassajonossa seisoin naisen takana, ja yhtäkkiä hän sanoi näin: "Hankala se koiran kanssa on täällä olla, s**tanan raskaana oleva läskikasa". Totesin että kertoisipa joku nyt joskus jotain uutta, koska nuo jutut olen omakohtaisesti kuullut jo moneen kertaan.
Pakatessani tavaroita hän uteli, paljonko rasvaista ruokaa syön. Sanoin, että: "Ja mitäs v*ttua se sulle kuuluu?". Sen jälkeen hän totesi, että hän ei viisikymppisenäkään ole lihonut tällaiseksi läskiksi kuin minä olen. Tässä vaiheessa pinnani katkesi, ja sanoin: "Rouva pitää nyt turpansa kiinni, ettei tarvi tulla sulkemaan. Sun elämäs ei taida ton parempaa olla, ainakin viinan hajusta päätellen. Nyt hyvää illanjatkoa ja heippa".
Muut asiakkaat repesivät taustalla ja minä poistuin kaupasta.
Osaako kukaan lukijoista veikata, mikä tolla rouvalla mätti? :D
maanantai 29. kesäkuuta 2009
Ylipainoisten luokitttelu
Tuli mieleen, että voisin kirjoittaa siitä, mihin ylipainoisena törmään. Kyllä, BMI:ni on 37 ja kyllä mulla on runsaasti "lihaa luiden ympärillä". Epäreilua on se, että lihavia jaotellaan edelleen ja ihmisiä painostetaan laihduttamaan.
Heti, kun mille tahansa nettisivustolle menee, pomppaa silmiin mainoksia: "Laihdu rantakuntoon!" "Nyt rasvasieppareita puoleen hintaan!" "Laihdu ihannepainoosi!" ja niin edelleen. Vaatekaupoissa on oikein erikseen osasto, joissa on vaatteita koille 44-56 ja samaan syssyyn mainostetaan, että "iso koko on kaunista". On erikseen vaatekauppoja "isoille tytöille" ja heti, kun menee jäätelöautolle, aletaan ensimmäisenä kertoa vähäkalorisista tuotteista.
Ison koon tyttöjen lohduttelu olisi ehkä uskottavampaa, jos "lihavien" puolella olisi samanlaisia vaatteita kuin "laihojen", ja ne olisivat aivan samassa rekissä kuin "laihojen" vaatteet. En ole nähnyt mitään törkeämpää, kuin sen, että "lihavat" shoppaavat omalla puolellaan - joka on neljä kertaa "laihojen" puolta pienempi.
Tiedän, mitä moni ajattelee. "Mikset vain laihduta?" saattaa pyöriä kysymys monen ihmisen mielessä. Rannalla kuka tahansa saa kommentoida minua uimapuvussa, koska en tosiaan ole höyhensarjalainen. En tosiaan ravaa lenkillä joka päivä, koska niin kauan kun en laihduta vain itseni takia, en näe mitään mieltä lenkillä ravaamisessa. Isänikin sanoi aikoinaan, ettei minun koskaan pitäisi yrittää miellyttää ketään. Jokainen saa minun puolestani laihduttaa jos niin haluaa, mutta se ärsyttää, että joka paikassa mainostetaan sitä, miten voi laihduttaa helpoiten. Tietokonepainotteisena nykyaikana kuka tahansa voi mennä hakukoneen sivuille ja kirjoittaa sinne sanan "laihduttaminen". Lehdissäkin on vaikka mitä aina pepun piukentamisohjeista ruokavalion muutokseen. Uskoisin, että kaikki kuitenkin tietävät sen, että jos syö terveellisesti ja liikkuu, laihtuu. Miksi joka paikassa pitää tuputtaa elämänmuutosta, jonka jokainen ihminen osaa tehdä terveellä järjellään jos niin haluaa? Eivät kaikki ylipainoiset ole onnettomia ja tuskastuneita tilanteeseensa. Minä en henkilökohtaisesti kaipaa tuijottelua tai mitään kommentointikaan. Jos niitä pyydän, sitten asia on eri.
Kyllä minäkin painoani tarkkailen. Olen tänä vuonna laihtunut kahdeksan kiloa ja aion laihtua edelleen, mutta en langanlaihaksi. Katson sen, ettei painoni nouse, ja se riittää minulle toistaiseksi. Jos aion joskus laihduttaa, googletan kaikki saamani ohjeet siihen. En kylläkään tee sitä, jos sitä tungetaan kurkusta alas.
Heti, kun mille tahansa nettisivustolle menee, pomppaa silmiin mainoksia: "Laihdu rantakuntoon!" "Nyt rasvasieppareita puoleen hintaan!" "Laihdu ihannepainoosi!" ja niin edelleen. Vaatekaupoissa on oikein erikseen osasto, joissa on vaatteita koille 44-56 ja samaan syssyyn mainostetaan, että "iso koko on kaunista". On erikseen vaatekauppoja "isoille tytöille" ja heti, kun menee jäätelöautolle, aletaan ensimmäisenä kertoa vähäkalorisista tuotteista.
Ison koon tyttöjen lohduttelu olisi ehkä uskottavampaa, jos "lihavien" puolella olisi samanlaisia vaatteita kuin "laihojen", ja ne olisivat aivan samassa rekissä kuin "laihojen" vaatteet. En ole nähnyt mitään törkeämpää, kuin sen, että "lihavat" shoppaavat omalla puolellaan - joka on neljä kertaa "laihojen" puolta pienempi.
Tiedän, mitä moni ajattelee. "Mikset vain laihduta?" saattaa pyöriä kysymys monen ihmisen mielessä. Rannalla kuka tahansa saa kommentoida minua uimapuvussa, koska en tosiaan ole höyhensarjalainen. En tosiaan ravaa lenkillä joka päivä, koska niin kauan kun en laihduta vain itseni takia, en näe mitään mieltä lenkillä ravaamisessa. Isänikin sanoi aikoinaan, ettei minun koskaan pitäisi yrittää miellyttää ketään. Jokainen saa minun puolestani laihduttaa jos niin haluaa, mutta se ärsyttää, että joka paikassa mainostetaan sitä, miten voi laihduttaa helpoiten. Tietokonepainotteisena nykyaikana kuka tahansa voi mennä hakukoneen sivuille ja kirjoittaa sinne sanan "laihduttaminen". Lehdissäkin on vaikka mitä aina pepun piukentamisohjeista ruokavalion muutokseen. Uskoisin, että kaikki kuitenkin tietävät sen, että jos syö terveellisesti ja liikkuu, laihtuu. Miksi joka paikassa pitää tuputtaa elämänmuutosta, jonka jokainen ihminen osaa tehdä terveellä järjellään jos niin haluaa? Eivät kaikki ylipainoiset ole onnettomia ja tuskastuneita tilanteeseensa. Minä en henkilökohtaisesti kaipaa tuijottelua tai mitään kommentointikaan. Jos niitä pyydän, sitten asia on eri.
Kyllä minäkin painoani tarkkailen. Olen tänä vuonna laihtunut kahdeksan kiloa ja aion laihtua edelleen, mutta en langanlaihaksi. Katson sen, ettei painoni nouse, ja se riittää minulle toistaiseksi. Jos aion joskus laihduttaa, googletan kaikki saamani ohjeet siihen. En kylläkään tee sitä, jos sitä tungetaan kurkusta alas.
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Mä en sovi kaupunkiin!
Oltiin tänään jälleen meren rannalla uimassa, ja kun oltiin tultu vaihtamasta vaatteita neidin kanssa, mieheni kertoi nähneensä rantakäärmeen!! Sitä oli kuulemma jahdattu, ja vain pää oli vedestä näkynyt. "Ihan kuin keppi olisi mennyt pystysuunnassa jahtaajien edellä", mieheni kuvaili.
Mä en osannut reagoida mitenkään, viitisen minuuttia vain toistelin että käärme? Ihan totta? Ethän huijaa? Oikeesti? Käärme? Käärme?! KÄÄRME!!!!
UAAAAAAH!!!!!!!!!
Alussa rähisin ukolle puoli tuntia siitä että me vaihdetaan paikkaa rantsulla nyt ja just heti. Mieheni kuitenkin totesi, että haluaa olla siinä mihin ollaan tultu, koska rannan toinen puoli oli aivan tukossa ihmisistä. Minä sähisin vastaan, että en todellakaan ui samassa vedessä jättimatojen kanssa! Kirosin ukkoni alimpaan manalaan ja mietin, että meidän talossa ei ainakaan lepertelyä vähään aikaan tipu!
Riippumatta siitä, että ilmeisesti osa ihmisistä ajoi sen toiselle puolen rantaa, menin aivan paniikkiin enkä suostunut tulemaan tuntiin veteen. Lopulta uimahalu kuitenkin voitti koska neitikin oli jo monesti hakenut ämpäreihin vettä ja tehnyt hiekkalinnoja, ja polskin vedessä kuten aina polskin. Kovin pitkälle en tosin tahtonut uimaan - olisihan se voinut olla, että olisin vahingossa kauhaissut veden sijasta jotain aivan muuta ja noussut vedestä käärme kädessä... siinä vaiheessa käärme olisi ehkä saanut tilaisuuden esittää kuollutta, jota se käyttää puolustautumiskeinona tietolähteen mukaan. Kuvitelkaa, se heittäytyy selälleen, avaa suun ja työntää kielen sieltä ulos! Jos olisin käärmeen kohdannut, olisin luultavasti rääkäissyt niin helkutillisen äänen, että se käärme olisi muistanut kuolevaisuutensa. Niillä ei tosin taida olla edes tärykalvoa, jos oikein muistan. Aaargh!! Mikään ei hyödytä mitä omistaa, ja mä omistan kovan äänen.
Kyytä mä en ole koskaan tavannut *koputus puuhun* ja vakaassa harkinnassa onkin muutto Utsjoelle, jossa käärmeitä ei kaiketi ole tavattu, ainakaan nettisivuston mukaan. Viis siitä, jos siellä ei ole duunia. Pääseepähän pulikoimaan kirkkaassa vedessä ilman pelkoa käärmeistä...
Sen mä vain sanon, että jos huomenna järvellä näen yhdenkään käärmeen, teen siitä ranskalaisen letin ja sinkoan Kiinaan. Älkääkä sanoko sitä, että joudun maksamaan sakkoja jos tapan rantakäärmeen. Tosin en tee kyllä kenellekään pahaa, en edes käärmeille, vaikka inhoankin niitä.
Kärpäsiä mä en myöskään voi sietää. Parilta sisälle lentäneeltä on mennyt mun pamauskäsittelyssä nirri. Voisin hommata sammakon istumaan tuohon ikkunalaudalle maksua vastaan. Kolme kärpästä sammakoniskulla: kärpäset saisivat kyytiä, sammakko ravintoa ja mä en ainakaan hidastaisi luonnon kiertokulkua :)
Tosin se olisi vähemmän kiva juttu, jos se sammakko keksisi loikkia ympäri kämppää ja piiloutuisi johonkin. En tahtoisi herätä yöllä siihen että sammakko loikkaa päälle...
Mä en osannut reagoida mitenkään, viitisen minuuttia vain toistelin että käärme? Ihan totta? Ethän huijaa? Oikeesti? Käärme? Käärme?! KÄÄRME!!!!
UAAAAAAH!!!!!!!!!
Alussa rähisin ukolle puoli tuntia siitä että me vaihdetaan paikkaa rantsulla nyt ja just heti. Mieheni kuitenkin totesi, että haluaa olla siinä mihin ollaan tultu, koska rannan toinen puoli oli aivan tukossa ihmisistä. Minä sähisin vastaan, että en todellakaan ui samassa vedessä jättimatojen kanssa! Kirosin ukkoni alimpaan manalaan ja mietin, että meidän talossa ei ainakaan lepertelyä vähään aikaan tipu!
Riippumatta siitä, että ilmeisesti osa ihmisistä ajoi sen toiselle puolen rantaa, menin aivan paniikkiin enkä suostunut tulemaan tuntiin veteen. Lopulta uimahalu kuitenkin voitti koska neitikin oli jo monesti hakenut ämpäreihin vettä ja tehnyt hiekkalinnoja, ja polskin vedessä kuten aina polskin. Kovin pitkälle en tosin tahtonut uimaan - olisihan se voinut olla, että olisin vahingossa kauhaissut veden sijasta jotain aivan muuta ja noussut vedestä käärme kädessä... siinä vaiheessa käärme olisi ehkä saanut tilaisuuden esittää kuollutta, jota se käyttää puolustautumiskeinona tietolähteen mukaan. Kuvitelkaa, se heittäytyy selälleen, avaa suun ja työntää kielen sieltä ulos! Jos olisin käärmeen kohdannut, olisin luultavasti rääkäissyt niin helkutillisen äänen, että se käärme olisi muistanut kuolevaisuutensa. Niillä ei tosin taida olla edes tärykalvoa, jos oikein muistan. Aaargh!! Mikään ei hyödytä mitä omistaa, ja mä omistan kovan äänen.
Kyytä mä en ole koskaan tavannut *koputus puuhun* ja vakaassa harkinnassa onkin muutto Utsjoelle, jossa käärmeitä ei kaiketi ole tavattu, ainakaan nettisivuston mukaan. Viis siitä, jos siellä ei ole duunia. Pääseepähän pulikoimaan kirkkaassa vedessä ilman pelkoa käärmeistä...
Sen mä vain sanon, että jos huomenna järvellä näen yhdenkään käärmeen, teen siitä ranskalaisen letin ja sinkoan Kiinaan. Älkääkä sanoko sitä, että joudun maksamaan sakkoja jos tapan rantakäärmeen. Tosin en tee kyllä kenellekään pahaa, en edes käärmeille, vaikka inhoankin niitä.
Kärpäsiä mä en myöskään voi sietää. Parilta sisälle lentäneeltä on mennyt mun pamauskäsittelyssä nirri. Voisin hommata sammakon istumaan tuohon ikkunalaudalle maksua vastaan. Kolme kärpästä sammakoniskulla: kärpäset saisivat kyytiä, sammakko ravintoa ja mä en ainakaan hidastaisi luonnon kiertokulkua :)
Tosin se olisi vähemmän kiva juttu, jos se sammakko keksisi loikkia ympäri kämppää ja piiloutuisi johonkin. En tahtoisi herätä yöllä siihen että sammakko loikkaa päälle...
lauantai 27. kesäkuuta 2009
Tyttäreni - draamakuningatar
Tänä aamuna heräsin siihen, kun tyttäreni parahti yhtäkkiä itkuun sängyssään. Huolestuin ja pyysin tytön viereeni, silittelin ja halin ja kysyin, mikä niin pisti itkettämään.
Vastaus kuului: "No kun... *niisk*... sängyssä on niin... *niisk* KAMALAA!".
(Nielaus, toinen nielaus, älä naura hyväntahtoista naurua...) :)
Toinen kerta oli kun etsimme neidin leikkikoiraa, jota ilman hän ei kerta kaikkiaan suostu nukkumaan. Emme löytäneet koiraa mistään, joten totesin tytölle, että koira on varmasti lähtenyt iltakävelylle ja tulee pian takaisin. Pian sängystä kuuluikin: "BYÄÄÄÄÄÄÄÄH, ikävä koiraa!". Emme voineet mieheni kanssa muuta kuin kahlata koko kämpän ees taas, ja lopulta löysimmekin hauvelin.
Kerran tyttö halusi kastella kukkia, olimme äitini luona. Yritin neitiä saada viemään kannun nätisti kukkien luo ettei lattia kastu (parkettilattia). Ehdotin, että kastelisimme yhdessä, jolloin neiti sai taas draamakohtauksen: "YÄÄÄÄÄ, kastele ite!!".
Mikähän mahtaa olla neidin tulevaisuuden ammatti? :)
Vastaus kuului: "No kun... *niisk*... sängyssä on niin... *niisk* KAMALAA!".
(Nielaus, toinen nielaus, älä naura hyväntahtoista naurua...) :)
Toinen kerta oli kun etsimme neidin leikkikoiraa, jota ilman hän ei kerta kaikkiaan suostu nukkumaan. Emme löytäneet koiraa mistään, joten totesin tytölle, että koira on varmasti lähtenyt iltakävelylle ja tulee pian takaisin. Pian sängystä kuuluikin: "BYÄÄÄÄÄÄÄÄH, ikävä koiraa!". Emme voineet mieheni kanssa muuta kuin kahlata koko kämpän ees taas, ja lopulta löysimmekin hauvelin.
Kerran tyttö halusi kastella kukkia, olimme äitini luona. Yritin neitiä saada viemään kannun nätisti kukkien luo ettei lattia kastu (parkettilattia). Ehdotin, että kastelisimme yhdessä, jolloin neiti sai taas draamakohtauksen: "YÄÄÄÄÄ, kastele ite!!".
Mikähän mahtaa olla neidin tulevaisuuden ammatti? :)
Iltasähinää
Mies ja tytär menivät nukkumaan, joten mä kahlaan täällä noin viidettä iltaa puhelinmyyjä-keskusteluissa. Mulle soitti myös eräänä päivänä myyjä, joka oli oitis varma, että tulen puhelinlankoja pitkin asentamaan pommin hänen puhelimeensa kuin terroristit ainakin. No, äiteeltä kuulin jo pikkutyttönä sen, että väkivalta on todella paha asia. Niinpä mä en harrasta sitä - paitsi kärpäsiä kohtaan, jotka kehtaa tulla mun kämppään! Olisi luetuille ilmaisjakelulehdille käyttöä, tosin heitin ne kaikki jo paperinkeräykseen tänään...
Tosiaan. Olisin ehkä voinut paremmassa rahatilanteessa tuolta myyjältä jotain ostaakin, jos hän olisi edes osannut kertoa myymästään tuotteesta jotain. Kyseessä ei siis ollut lehtimyyjä, joten en voinut odottaa häneltä mitään epärealistisia kuvaelmia neljän kustantajan jokikisestä lehdestä. (Kun minä myin aikoinaan lehtiä, niitä oli yhteensä noin 60 kappaletta. Impossible...)
Kun en sitten tilannut, myyjä kuulosti niin vihaiselta, että meinasin sanoa hänelle, että meikäläisen mamma varoitti myös joskus siitä, että tuollaisia päiviä saattaisi tulla kohdalle, kun ei sitten mikään pelitä.
Näköjään tuo "en-voi-tilata-kun-ei-ole-rahaa"- mantra on tehonnut, koska harvoinpa enää soittelevat mulle. Voitteko uskoa, miten sanon kohteliaasti ei?
"Anteeksi jo etukäteen, mua inhottaa yhtä paljon kieltäytyä kuin varmaan sua mun kieltäytyminen, mutta mulla ei ole mahdollisuutta just nyt tilata, vaikka tuo sun tarjous on aivan törkeän hyvä. Sä saat varmasti tolla hinnalla sen menemään kaupaksi, ja jospa voisit soitella mulle syksymmällä, ehkä voisin tilata tuotteen tuolloin? Ja toivottavasti saat myytyä hyvin!".
(On turhan tuoreessa muistissa ne kieltäytyjät jotka olivat töykeitä ja epäkohteliaita minulle myyntiurani aikana).
Taidanpa mennä kyttäilemään kastepisteitä, jälleen kerran. Tiedoksi niille, jotka eivät tiedä tätä ennen kun luette tämän: jos kastepiste on yli 10 celsiusastetta, ilma on ukkosherkkä. Sitä odotellessa!
- Iitu
Tosiaan. Olisin ehkä voinut paremmassa rahatilanteessa tuolta myyjältä jotain ostaakin, jos hän olisi edes osannut kertoa myymästään tuotteesta jotain. Kyseessä ei siis ollut lehtimyyjä, joten en voinut odottaa häneltä mitään epärealistisia kuvaelmia neljän kustantajan jokikisestä lehdestä. (Kun minä myin aikoinaan lehtiä, niitä oli yhteensä noin 60 kappaletta. Impossible...)
Kun en sitten tilannut, myyjä kuulosti niin vihaiselta, että meinasin sanoa hänelle, että meikäläisen mamma varoitti myös joskus siitä, että tuollaisia päiviä saattaisi tulla kohdalle, kun ei sitten mikään pelitä.
Näköjään tuo "en-voi-tilata-kun-ei-ole-rahaa"- mantra on tehonnut, koska harvoinpa enää soittelevat mulle. Voitteko uskoa, miten sanon kohteliaasti ei?
"Anteeksi jo etukäteen, mua inhottaa yhtä paljon kieltäytyä kuin varmaan sua mun kieltäytyminen, mutta mulla ei ole mahdollisuutta just nyt tilata, vaikka tuo sun tarjous on aivan törkeän hyvä. Sä saat varmasti tolla hinnalla sen menemään kaupaksi, ja jospa voisit soitella mulle syksymmällä, ehkä voisin tilata tuotteen tuolloin? Ja toivottavasti saat myytyä hyvin!".
(On turhan tuoreessa muistissa ne kieltäytyjät jotka olivat töykeitä ja epäkohteliaita minulle myyntiurani aikana).
Taidanpa mennä kyttäilemään kastepisteitä, jälleen kerran. Tiedoksi niille, jotka eivät tiedä tätä ennen kun luette tämän: jos kastepiste on yli 10 celsiusastetta, ilma on ukkosherkkä. Sitä odotellessa!
- Iitu
Viheliäistä!
Meikäläinen sai tänään ainakin yybersotkussa olleet hyllyt siivottua, mutta heti kun vähänkin liikahdin, tuli aivan hillitön hiki. Tänään olisi luotettavan ja ammattimaisen lähteen mukaan mahdollisuus lämpöukkosiin, joten niitä odotellessa!
Huomenna mennään ehkä myös uimaan, jos isännällä jaksaminen töiden jälkijunassa sallii. Huomiseksi on muistaakseni +28 celsiusastetta luvattu tänne, joten upea rantailma tulee jos vain pilvet älyää pysyä takavasemmalla (tai missä nyt haluavatkaan pysyä, kunhan eivät auringon edessä).
Taidan lähteä pyyhkimään pölyjä, koska sitä kertyy yllättävän paljon koko ajan. Neiti on koko päivän touhottanut itsekseen, joten mulla on hyvät olosuhteet siivoamiseen. Palaan heti taas, jahka jotain uutta tapahtuu :)
Huomenna mennään ehkä myös uimaan, jos isännällä jaksaminen töiden jälkijunassa sallii. Huomiseksi on muistaakseni +28 celsiusastetta luvattu tänne, joten upea rantailma tulee jos vain pilvet älyää pysyä takavasemmalla (tai missä nyt haluavatkaan pysyä, kunhan eivät auringon edessä).
Taidan lähteä pyyhkimään pölyjä, koska sitä kertyy yllättävän paljon koko ajan. Neiti on koko päivän touhottanut itsekseen, joten mulla on hyvät olosuhteet siivoamiseen. Palaan heti taas, jahka jotain uutta tapahtuu :)
perjantai 26. kesäkuuta 2009
Talviturkki heitetty!
Oltiin tänään uimassa meren rannalla, ja täytyy sanoa, että oli ihanan vilpoisa olo - pitkästä aikaa! Nää päivät ja niiden kuumuus aiheuttaa kauhupaniikkireaktion, kun vaatteet tarttuu kiinni ja jalat toisiinsa jos niitä pitää vähänkään ristissä. Ihan kuin olisin saanut jonkinlaisen sielunrauhan.
Tytär, mieheni ja äitini olivat myös mukana, ja mun äiti uitti tyttöä sillä välin, kun avokki lojui auringossa ja meikäläinen oli - "yllättävää kyllä" - meressä. Mua ei ole saanut kirveelläkään vedestä pois aina kun olen päättänyt sinne mennä.
Sunnuntaina, kun tulee olemaan vissiin tän viikon lämpimin päivä, saatetaan myös lähteä rantsuun. Toivottavasti ei kuitenkaan käy niin kuin tänään...
Menin ostamaan lupaamani jätskit koko porukalle. En saanut millään päätettyä, mitä ostaisin, joten päädyin pikaisesti pehmiksiin myyjän odottavan ilmeen edessä. Neljä pehmistä käsissäni taivalsin sitten rannan päästä päähän ja ihmisten ilmeitä en uskaltanut edes ajatella, kun aivan joka paikkaan oli tippunut sulaa jäätelöä - jaloille, rinnuksille ja etenkin käsiin. Keskisormet paleltuneina mä sitten ojensin jädet eteenpäin, ja avokki, tytär ja äiti sotkivat itsensä yhtä pahasti kuin minä. Onneksi viisastuin vahingosta ja ajattelin, että seuraavalla kerralla jädet saapuvat paikalle kääreissä!
Huomenna olen ajatellut ihan vain olla neidin kanssa kotona ja siivota. Muutoin voisi mennä ulos, mutta tämä on sellainen taloyhtiö että täällä kytätään naapureiden tekemisiä verhojen raosta. En tosiaan halua viettää elämääni missään Big Brother-yhteisössä (ainakaan jos en vapaaehtoisesti kisaan ilmoittaudu) joten mennään ehkä pidemmälle ulos. Saa nähdä nyt. Asunnon vaihto on myös haaveissa. Vannoinkin itselleni, että jonain päivänä asun vielä merenrantakämpässä, maksoi mitä vain.
- Iitu
Tytär, mieheni ja äitini olivat myös mukana, ja mun äiti uitti tyttöä sillä välin, kun avokki lojui auringossa ja meikäläinen oli - "yllättävää kyllä" - meressä. Mua ei ole saanut kirveelläkään vedestä pois aina kun olen päättänyt sinne mennä.
Sunnuntaina, kun tulee olemaan vissiin tän viikon lämpimin päivä, saatetaan myös lähteä rantsuun. Toivottavasti ei kuitenkaan käy niin kuin tänään...
Menin ostamaan lupaamani jätskit koko porukalle. En saanut millään päätettyä, mitä ostaisin, joten päädyin pikaisesti pehmiksiin myyjän odottavan ilmeen edessä. Neljä pehmistä käsissäni taivalsin sitten rannan päästä päähän ja ihmisten ilmeitä en uskaltanut edes ajatella, kun aivan joka paikkaan oli tippunut sulaa jäätelöä - jaloille, rinnuksille ja etenkin käsiin. Keskisormet paleltuneina mä sitten ojensin jädet eteenpäin, ja avokki, tytär ja äiti sotkivat itsensä yhtä pahasti kuin minä. Onneksi viisastuin vahingosta ja ajattelin, että seuraavalla kerralla jädet saapuvat paikalle kääreissä!
Huomenna olen ajatellut ihan vain olla neidin kanssa kotona ja siivota. Muutoin voisi mennä ulos, mutta tämä on sellainen taloyhtiö että täällä kytätään naapureiden tekemisiä verhojen raosta. En tosiaan halua viettää elämääni missään Big Brother-yhteisössä (ainakaan jos en vapaaehtoisesti kisaan ilmoittaudu) joten mennään ehkä pidemmälle ulos. Saa nähdä nyt. Asunnon vaihto on myös haaveissa. Vannoinkin itselleni, että jonain päivänä asun vielä merenrantakämpässä, maksoi mitä vain.
- Iitu
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Onnellinen päivä
Aurinkoa näköjään piisaa ja riittää ensi viikolle asti. Odottelen kovasti sen perässä mahdollisesti seuraavia ukkosia. Mä olen ukkosbongailijoiden forumin vakikävijä, jossa me mietitään kastepisteitä, pilviä ja ilmanpaineita. Ehkä kuulostaa tylsältä mutta mä olen äitini mukaan ollut kiinnostunut ukkosista vaippaikäisestä asti.
Ukkonen on vain yksi kauneimmista asioista jotka tiedän! Viimeksi ukkosten iskiessä tänne istuin parvekkeella ja koko iltarytmi meni sekaisin koska innostuin niin. Muistanpa erään ukkosen lopun ikääni josta kerron nyt.
Päivä oli 22.8.2007 ja tuleva avokkini oli lähdössä kotikaupunkiinsa isäänsä morjestamaan. Minä en jostain syystä päässyt, joten jäin kotio. Ukkonen jyrähteli kymmenen aikaan aamulla, joten otin sähköjohdot töpselistä irti ja suljin kaikki ikkunat. Se olikin todella tarpeen...
Kävin kaupassa hakemassa maitoa samalla kun saattelin tulevan avokkini autolle. Näin punaharmaita pilviä horisontissa, mutta arvelin ehtiväni kotiin ennen ukkosen tuloa "päälle".
Toisin kävi. Paluumatkalla puhelin soi ja langan päässä oli suojeluvaistoinen äitini: "Missä sä olet? Jos sä olet ulkona, älä ihmeessä mene enää kotiin vaan mene johonkin suojaan! Maikkarin nettisivuilla on laitettu ulkonaliikkumiskielto, on sellainen ukkonen tulossa!".
Tein työtä käskettyä ja menin lähimpään baariin. Sisällä soi musiikki melko kovalla mutta silti tuntui että koko baari räjähtää! Menin terassille katselemaan luonnonnäytelmää ja se oli kieltämättä melko vaikuttava. Tunsin itseni pieneksi atomiksi maailmassa, kun luonto näytti, kuka täällä (joskus) on pomo...
Toivon samanlaista ukkosta myös tälle kesälle. Olisi ollut kiva kokea Maire-myrsky, josta kaikki puhuu vieläkin, vaikka se tapahtui melkein 50 vuotta sitten! Sen on täytynyt olla jotain todella ihmeellistä.
Toivossa elellen,
Iitu :)
Ukkonen on vain yksi kauneimmista asioista jotka tiedän! Viimeksi ukkosten iskiessä tänne istuin parvekkeella ja koko iltarytmi meni sekaisin koska innostuin niin. Muistanpa erään ukkosen lopun ikääni josta kerron nyt.
Päivä oli 22.8.2007 ja tuleva avokkini oli lähdössä kotikaupunkiinsa isäänsä morjestamaan. Minä en jostain syystä päässyt, joten jäin kotio. Ukkonen jyrähteli kymmenen aikaan aamulla, joten otin sähköjohdot töpselistä irti ja suljin kaikki ikkunat. Se olikin todella tarpeen...
Kävin kaupassa hakemassa maitoa samalla kun saattelin tulevan avokkini autolle. Näin punaharmaita pilviä horisontissa, mutta arvelin ehtiväni kotiin ennen ukkosen tuloa "päälle".
Toisin kävi. Paluumatkalla puhelin soi ja langan päässä oli suojeluvaistoinen äitini: "Missä sä olet? Jos sä olet ulkona, älä ihmeessä mene enää kotiin vaan mene johonkin suojaan! Maikkarin nettisivuilla on laitettu ulkonaliikkumiskielto, on sellainen ukkonen tulossa!".
Tein työtä käskettyä ja menin lähimpään baariin. Sisällä soi musiikki melko kovalla mutta silti tuntui että koko baari räjähtää! Menin terassille katselemaan luonnonnäytelmää ja se oli kieltämättä melko vaikuttava. Tunsin itseni pieneksi atomiksi maailmassa, kun luonto näytti, kuka täällä (joskus) on pomo...
Toivon samanlaista ukkosta myös tälle kesälle. Olisi ollut kiva kokea Maire-myrsky, josta kaikki puhuu vieläkin, vaikka se tapahtui melkein 50 vuotta sitten! Sen on täytynyt olla jotain todella ihmeellistä.
Toivossa elellen,
Iitu :)
Iltamietteitä
Oli aivan pakko viel kirjoittaa yks teksti kun innostuin niin tähän hommaan! Me viedään tytär kylpylään huomenna, tyttöä fanaattisempaa vesipetoa ei ole. Tyttö on varmasti paratiisissa kun pääsee liukumäkeen, jossa on oikein vettäkin! :) Viime vuonna kun oltiin, neiti sai hirveät raivarit kun jouduttiin lähtemään pois, mutta HopLopissa oli jotain aivan muuta...
HopLop on siis sellainen lasten leikkikeskus jossa saa olla kaksi tuntia. Armon tuleva avokkini vei meidät sinne ja kävi sillä välin jossain (en muista nyt missä). Kun piti lähteä pois. sain puolisen tuntia käyttää kaikki kykyni diplomaattisista armeijan komennustyyliin.
"Tyttö kulta, nyt on pakko lähteä!" "YÄÄÄÄÄÄÄÄ MÄ EN HALUUUUUU!". Kiemurteli kuin viimeistä päivää, repi vaatteet pois joita yritin pukea päälle ja minä pitelin kiinni, ettei neiti päässyt juoksemaan karkuun. Ihmiset tuijotti, ja mä yritin selittää jotain väsymyksestä ja huonoista päiväunista. Soitin isännälle lopulta et "tule nyt PRKL tänne sieltä, kaasu pohjaan, mä en enää tiedä mitä mä teen!!".
Lopputulos oli se, että mä otin neidin hatun ja hanskat, isäntä otti kirkuvan neidin kainaloon (tytöllä haalari puoliksi päällä) ja kannettiin kaikki autoon. Ulkona oli 20 astetta pakkasta.
Eiköhän huominen kylpyläreissu onnistu paremmin, kun neiti on paljon kypsempi kuin viime kesänä. Tänään tyttö auttoi tomerasti kaupassa, otti pyytämäni tuotteet pikkukärryihin ja vei ne nätisti takaisin paikalleen. Välillä tulee pientä uhmaamista, mutta siitä selviää. Tänään puoli lähiötä sai selville sen, että tyttö lähti juoksemaan jalkakäytävällä ja minä huusin palosireenin lailla juostessani perässä. :D
Voisin lähteä nukkumaan :)
HopLop on siis sellainen lasten leikkikeskus jossa saa olla kaksi tuntia. Armon tuleva avokkini vei meidät sinne ja kävi sillä välin jossain (en muista nyt missä). Kun piti lähteä pois. sain puolisen tuntia käyttää kaikki kykyni diplomaattisista armeijan komennustyyliin.
"Tyttö kulta, nyt on pakko lähteä!" "YÄÄÄÄÄÄÄÄ MÄ EN HALUUUUUU!". Kiemurteli kuin viimeistä päivää, repi vaatteet pois joita yritin pukea päälle ja minä pitelin kiinni, ettei neiti päässyt juoksemaan karkuun. Ihmiset tuijotti, ja mä yritin selittää jotain väsymyksestä ja huonoista päiväunista. Soitin isännälle lopulta et "tule nyt PRKL tänne sieltä, kaasu pohjaan, mä en enää tiedä mitä mä teen!!".
Lopputulos oli se, että mä otin neidin hatun ja hanskat, isäntä otti kirkuvan neidin kainaloon (tytöllä haalari puoliksi päällä) ja kannettiin kaikki autoon. Ulkona oli 20 astetta pakkasta.
Eiköhän huominen kylpyläreissu onnistu paremmin, kun neiti on paljon kypsempi kuin viime kesänä. Tänään tyttö auttoi tomerasti kaupassa, otti pyytämäni tuotteet pikkukärryihin ja vei ne nätisti takaisin paikalleen. Välillä tulee pientä uhmaamista, mutta siitä selviää. Tänään puoli lähiötä sai selville sen, että tyttö lähti juoksemaan jalkakäytävällä ja minä huusin palosireenin lailla juostessani perässä. :D
Voisin lähteä nukkumaan :)
Työnhaun vaikeus
Selailin tänään taas jokapäiväisen tradition mukaan mol.fi:n sivuja, koska olen päättänyt löytää työtä vaikka kiven alta. Työkkärin nettisivuilla silmiini pisti ekana teksti, jossa sanottiin että työnhakijat olivat lisääntyneet 61 000 ihmisellä ja työpaikkoja oli vähentynyt 12 500.
Loistavaa.
En silti halunnut luovuttaa. "Työtä ja vähän heti", ajattelin, kun selailin avoimia työpaikkoja. Katselin nimenomaan siistiä sisätyötä, koska sinne useimmat meistä kuitenkin haluavat.
"Toimistoassistentti", tavailin itsekseni samalla kun katsoin kuumeisesti paikan tietoja. Innostuin tehtävän kuvailusta, kunnes silmiini hyppäsi teksti: "Työhön vaaditaan alan koulutus".
(...)
Seuraavaksi katselin kassamyyjän työpaikkoja. Käsitykseni mukaan kassalle olisi helppo päästä, kunnes taas tuli tuo kirottu kohta: "Alalle vaaditaan vankka kokemus työskentelystä päivittäistavarakaupassa".
(Mä suunnittelin toivottomana hetken sitä, että menen haastatteluun ja sanon: "Mahdollinen pomo tota hei, käyks se, et jos mä niinku olin 14-vuotiaana tuuraamassa mutsia sen liikkeessä 15 minuuttia enkä osannut kertoa asiakkaille mitään myyntiartikkeleista, vaan karkotin asiakkaan sanomalla, että varsinainen myyjä tulee kohta? Hehe, heh..."). Taidan jättää väliin :)
Seuraavana oli taas vuorossa siivoojan pesti. Eihän se siistiä duunia ole, mutta menkööt sekin. Taas sama juttu: "Alalle vaaditaan soveltuva koulutus ja työkokemusta".
(Hei, ihan oikeesti. Mä olen siivonnu neljä vuotta kotiani itse. Mitä muuta mun tarvii tietää?Kerran tosin sain pöydän puupinnan laikukkaaksi kun pyyhin sitä puhdistusaineilla. Jätin aineen hetkeksi vaikuttamaan, mutta se oli unohtunut siihen kahdeksi tunniksi. Sh*t happens...)
Myynnissä taas oli paikkoja kymmeniä. "Myyntineuvottelija x 24, tilausmyyjä, lehtimyyjä, blaablaa...".
(Anteeksi, hyvät lehtijulkaisijat, mutta sain tarpeekseni puhelinmyynnistä silloin, kun 10% asiakkaista ei vastannut, 5% löi luurin korvaan, 5% ehdotteli treffejä ja 80% ärähtivät heti puhelimen avattuaan, etteivät osta mitään. Älkää oikeesti syyttäkö mua asennevammasta, kun en päivän 120:nnen puhelun jälkeen enää jaksanut soittaa vielä yhdelle, että olisiko mahdollisesti lehdille tarvetta...).
Kokeista on myös tällä hetkellä pulaa, mutta ajattelin, että sinne mulla ei ole mitään asiaa - ei edes koulutukseen. Onnistuin kerran polttamaan veden pohjaan, kuumentamaan kattilan niin, että lisättyäni vettä sitä roiskuikin kattoon, oletin että perusmargariini soveltuu paistamiseen ja se ohje joka toisin väitti, olisi vain jenkkien ryhmäkanteita varten. Kiinnihän se jämähti, ja mä hinkkasin sitä tunnin verran pois. Ruskeakastikkeen teossa kävi monta kertaa niin, että mä keitin sen kuumaan veteen kylmän sijasta (eihän se niin tarkkaa ole...?) ja tuloksena oli jotain hyvin etäisen ruskeaa, paakkuuntunutta mönjää.
Kukkakaupassa olisi kiva olla työssä, mutta mä olen floristeille varoittava esimerkki siitä, miten niiden ei KOSKAAN tule tehdä duuniaan. Tapoin viime vuonna pelargonian liiallisella kastelulla, joten otin opikseni ja tuloksena oli se, että onnistuin tappamaan kaktukseni kuivuuteen.
Laulaa ja näytellä mä sentään osaan...
Loistavaa.
En silti halunnut luovuttaa. "Työtä ja vähän heti", ajattelin, kun selailin avoimia työpaikkoja. Katselin nimenomaan siistiä sisätyötä, koska sinne useimmat meistä kuitenkin haluavat.
"Toimistoassistentti", tavailin itsekseni samalla kun katsoin kuumeisesti paikan tietoja. Innostuin tehtävän kuvailusta, kunnes silmiini hyppäsi teksti: "Työhön vaaditaan alan koulutus".
(...)
Seuraavaksi katselin kassamyyjän työpaikkoja. Käsitykseni mukaan kassalle olisi helppo päästä, kunnes taas tuli tuo kirottu kohta: "Alalle vaaditaan vankka kokemus työskentelystä päivittäistavarakaupassa".
(Mä suunnittelin toivottomana hetken sitä, että menen haastatteluun ja sanon: "Mahdollinen pomo tota hei, käyks se, et jos mä niinku olin 14-vuotiaana tuuraamassa mutsia sen liikkeessä 15 minuuttia enkä osannut kertoa asiakkaille mitään myyntiartikkeleista, vaan karkotin asiakkaan sanomalla, että varsinainen myyjä tulee kohta? Hehe, heh..."). Taidan jättää väliin :)
Seuraavana oli taas vuorossa siivoojan pesti. Eihän se siistiä duunia ole, mutta menkööt sekin. Taas sama juttu: "Alalle vaaditaan soveltuva koulutus ja työkokemusta".
(Hei, ihan oikeesti. Mä olen siivonnu neljä vuotta kotiani itse. Mitä muuta mun tarvii tietää?Kerran tosin sain pöydän puupinnan laikukkaaksi kun pyyhin sitä puhdistusaineilla. Jätin aineen hetkeksi vaikuttamaan, mutta se oli unohtunut siihen kahdeksi tunniksi. Sh*t happens...)
Myynnissä taas oli paikkoja kymmeniä. "Myyntineuvottelija x 24, tilausmyyjä, lehtimyyjä, blaablaa...".
(Anteeksi, hyvät lehtijulkaisijat, mutta sain tarpeekseni puhelinmyynnistä silloin, kun 10% asiakkaista ei vastannut, 5% löi luurin korvaan, 5% ehdotteli treffejä ja 80% ärähtivät heti puhelimen avattuaan, etteivät osta mitään. Älkää oikeesti syyttäkö mua asennevammasta, kun en päivän 120:nnen puhelun jälkeen enää jaksanut soittaa vielä yhdelle, että olisiko mahdollisesti lehdille tarvetta...).
Kokeista on myös tällä hetkellä pulaa, mutta ajattelin, että sinne mulla ei ole mitään asiaa - ei edes koulutukseen. Onnistuin kerran polttamaan veden pohjaan, kuumentamaan kattilan niin, että lisättyäni vettä sitä roiskuikin kattoon, oletin että perusmargariini soveltuu paistamiseen ja se ohje joka toisin väitti, olisi vain jenkkien ryhmäkanteita varten. Kiinnihän se jämähti, ja mä hinkkasin sitä tunnin verran pois. Ruskeakastikkeen teossa kävi monta kertaa niin, että mä keitin sen kuumaan veteen kylmän sijasta (eihän se niin tarkkaa ole...?) ja tuloksena oli jotain hyvin etäisen ruskeaa, paakkuuntunutta mönjää.
Kukkakaupassa olisi kiva olla työssä, mutta mä olen floristeille varoittava esimerkki siitä, miten niiden ei KOSKAAN tule tehdä duuniaan. Tapoin viime vuonna pelargonian liiallisella kastelulla, joten otin opikseni ja tuloksena oli se, että onnistuin tappamaan kaktukseni kuivuuteen.
Laulaa ja näytellä mä sentään osaan...
Hot as a hell
Päätin juuri aloittaa oman blogin pitämisen muuallakin kuin koulun nettisivustoilla, koska luin juuri hervottoman hauskoja hätäkeskuspäivystäjän juttuja ja ajattelin, että jos ihmiset haluaa viihtyä tarinoiden parissa, voisin myös kantaa oman korteni kekoon.
Täällä on ollut tappavan kuuma koko päivän, vaikka lämpö on noussut vain vähän yli +23 asteeseen. 600 kilometria pohjoisempana asuneena totuin vähän viileämpiin kesiin, ja muistaakseni näin lämmin keli oli siellä harvinaista herkkua. Muistelen vieläkin, miten iso muutos oli muuttaa ilmavasta omakotitalosta paahtavan kuumaan kerrostaloneliöön perheen kanssa, kun muutettiin tänne missä siis nykyään olemme. Nyt mä olen kuitenkin jo jopa alkanut nauttia auringosta - aikaa siihen meni yhdeksän vuotta.
Tämä oli tällainen kökkö alusteksti, mutta alan oikeasti retusoida tätä blogiani ja huolella. Seuraavaan kertaan: nauttikaa kesästä ja muistakaa syödä jätskiä!
T. Iitu
Täällä on ollut tappavan kuuma koko päivän, vaikka lämpö on noussut vain vähän yli +23 asteeseen. 600 kilometria pohjoisempana asuneena totuin vähän viileämpiin kesiin, ja muistaakseni näin lämmin keli oli siellä harvinaista herkkua. Muistelen vieläkin, miten iso muutos oli muuttaa ilmavasta omakotitalosta paahtavan kuumaan kerrostaloneliöön perheen kanssa, kun muutettiin tänne missä siis nykyään olemme. Nyt mä olen kuitenkin jo jopa alkanut nauttia auringosta - aikaa siihen meni yhdeksän vuotta.
Tämä oli tällainen kökkö alusteksti, mutta alan oikeasti retusoida tätä blogiani ja huolella. Seuraavaan kertaan: nauttikaa kesästä ja muistakaa syödä jätskiä!
T. Iitu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)