Mä en sovi kaupunkiin!

Oltiin tänään jälleen meren rannalla uimassa, ja kun oltiin tultu vaihtamasta vaatteita neidin kanssa, mieheni kertoi nähneensä rantakäärmeen!! Sitä oli kuulemma jahdattu, ja vain pää oli vedestä näkynyt. "Ihan kuin keppi olisi mennyt pystysuunnassa jahtaajien edellä", mieheni kuvaili.

Mä en osannut reagoida mitenkään, viitisen minuuttia vain toistelin että käärme? Ihan totta? Ethän huijaa? Oikeesti? Käärme? Käärme?! KÄÄRME!!!!

UAAAAAAH!!!!!!!!!

Alussa rähisin ukolle puoli tuntia siitä että me vaihdetaan paikkaa rantsulla nyt ja just heti. Mieheni kuitenkin totesi, että haluaa olla siinä mihin ollaan tultu, koska rannan toinen puoli oli aivan tukossa ihmisistä. Minä sähisin vastaan, että en todellakaan ui samassa vedessä jättimatojen kanssa! Kirosin ukkoni alimpaan manalaan ja mietin, että meidän talossa ei ainakaan lepertelyä vähään aikaan tipu!

Riippumatta siitä, että ilmeisesti osa ihmisistä ajoi sen toiselle puolen rantaa, menin aivan paniikkiin enkä suostunut tulemaan tuntiin veteen. Lopulta uimahalu kuitenkin voitti koska neitikin oli jo monesti hakenut ämpäreihin vettä ja tehnyt hiekkalinnoja, ja polskin vedessä kuten aina polskin. Kovin pitkälle en tosin tahtonut uimaan - olisihan se voinut olla, että olisin vahingossa kauhaissut veden sijasta jotain aivan muuta ja noussut vedestä käärme kädessä... siinä vaiheessa käärme olisi ehkä saanut tilaisuuden esittää kuollutta, jota se käyttää puolustautumiskeinona tietolähteen mukaan. Kuvitelkaa, se heittäytyy selälleen, avaa suun ja työntää kielen sieltä ulos! Jos olisin käärmeen kohdannut, olisin luultavasti rääkäissyt niin helkutillisen äänen, että se käärme olisi muistanut kuolevaisuutensa. Niillä ei tosin taida olla edes tärykalvoa, jos oikein muistan. Aaargh!! Mikään ei hyödytä mitä omistaa, ja mä omistan kovan äänen.

Kyytä mä en ole koskaan tavannut *koputus puuhun* ja vakaassa harkinnassa onkin muutto Utsjoelle, jossa käärmeitä ei kaiketi ole tavattu, ainakaan nettisivuston mukaan. Viis siitä, jos siellä ei ole duunia. Pääseepähän pulikoimaan kirkkaassa vedessä ilman pelkoa käärmeistä...

Sen mä vain sanon, että jos huomenna järvellä näen yhdenkään käärmeen, teen siitä ranskalaisen letin ja sinkoan Kiinaan. Älkääkä sanoko sitä, että joudun maksamaan sakkoja jos tapan rantakäärmeen. Tosin en tee kyllä kenellekään pahaa, en edes käärmeille, vaikka inhoankin niitä.

Kärpäsiä mä en myöskään voi sietää. Parilta sisälle lentäneeltä on mennyt mun pamauskäsittelyssä nirri. Voisin hommata sammakon istumaan tuohon ikkunalaudalle maksua vastaan. Kolme kärpästä sammakoniskulla: kärpäset saisivat kyytiä, sammakko ravintoa ja mä en ainakaan hidastaisi luonnon kiertokulkua :)

Tosin se olisi vähemmän kiva juttu, jos se sammakko keksisi loikkia ympäri kämppää ja piiloutuisi johonkin. En tahtoisi herätä yöllä siihen että sammakko loikkaa päälle...