Istun tällä hetkellä nojatuolissa joka saatiin mun isovanhemmilta tänään. Se oli siellä käyttökelpoisena, tilaa vievänä kalusteena, joten kun puheeksi tuli, päätetiin ottaa tuoli tänne. Ihanaa, nyt mulla on paikka jossa voi lö-hö-tä!
Viimeisen vuoden ajan olen puurtanut lähes lomia pitämättä. Joululoma nyt oli ainoa jolloin ei ollut päivätyötä mutta perhe-elämä vaati myös oman energiansa. Nyt on ihan outo fiilis, koska oon tottunu että koko ajan oon energinen ja tekemässä jotain. Nyt muhun on iskeny niin hirveä väsymys etten jaksa tehdä MITÄÄN. Löhöän siis nojatuolissa ja naputtelen kannettavaa. Ei edes pomo soittanut kiireellisten projektien merkeissä kuten se yleensä tuppaa soittelemaan. Kaipa se ajatteli että mun pitää valmistautua huomiselle.
Niin, siis huominen. Mulla on silloin kämmenselän laskimoepämuodostumaleikkaus. (Karmein sanahirviö jonka oon nähny heti spesialistipsykologin jälkeen, voi huoletta lisätä siihen listaan sanoista jotka on vaikea lausua kännissä. Näin sen kerran netissä ja repesin kuollakseni). Kolme vuotta sitten patti alkoi vaivata ja menin lääkärille kaksi vuotta sitten siitä puhumaan.
Lääkäri oli venäläinen ja puhui aika huonoa suomea: "Sinä paina patti joka ilta, aa-ha, seitsemän kerta viikko, aa-ha, sitten sinä hiero sitä ja kerto viikon päästä mikä tilanne, aa-ha".
Selvä homma.
Vuosi sitten se otti vihdoin mut vakavasti ja pisti lähetteen Vantaan isoimpaan sairaalaan. Kaikki tietää, mikä se on, jos vähänkin ovat uutisia seuranneet sen huonosti toimivasta päivystyksestä... onneksi en ole siellä vieraillutkaan vuosikausiin vaan pääsin ihan kuvauksiin asti, sieltä kirurgille ja sitä kautta leikkaukseen. Se on joku uusi testiryhmä ja mä totesin, että jos mä voin jotenkin olla lääketieteelle hyödyksi niin be my guest. Siittä vaan, siis.
Huomenna se leikkaus sitten on. Mun pitää käydä ostamassa jokin törkeän kallis painekäsine... onneksi isäntä lupasi lainata rahat.
Muutakin jännittävää on toki tapahtunut! Sain kutsun radiotoimittajalinjan pääsykokeisiin. Saa nähdä vakuuttuuko ne siitä että meikästä tulisi hyvä juontaja. Kai mä voisin ääntäni siihen käyttää, ainahan sitä on kehuttu. =)
Sitten sain vielä kirjeen paikasta jossa opetetaan teatteria ja muun muassa kirjoittamista. Molemmille linjoille hain. Koulutus on kyllä niin kallis että voisin pökertyä (220 euroa kuussa) mutta kai mä sen sitten opintotuella maksan. On tässä isännän palkalla ennenkin eletty, vaikka purnasin vuoden siitä että sen EI pidä elättää mua. Hävisin kiistan, olkoon.
Tällaista tänään.
maanantai 31. toukokuuta 2010
lauantai 15. toukokuuta 2010
Taas yksi unelma toteutuu
Neljä vuotta sitten vain haaveilin tästä kaikesta: hektisestä toimistotyöstä, ylioppilaana olemisesta, hyvästä miehestä ja telkkarissa olemisesta. Olen aina halunnut esiintyä musiikkivideoilla ja muilla - nyt se unelma on toteutunut. Olen myös ylioppilas ja olen kiireisellä toimistolla töissä. Nautin kiireestä, koska se saa oloni onnelliseksi ja tärkeäksi. Tuote-esittelykeikoillani olen ollut onnellinen, koska tykkään asiakaspalvelutyöstä.
Olen aina ajatellut että mallinhommaa olisi kiva kokeilla, mutta en ole uskaltanut mennä lähellekään mallitoimistoja, koska 163cm pituudella ja ylipainolla ei ole sinne mielestäni mitään asiaa ollut. Pari päivää sitten minua pyydettiin XL-malliksi muotinäytökseen ja se oli kieltämättä aika uskomatonta.
Miten olen saanut unelmani toteutettua? Olen vain ollut oma itseni ja jutellut rohkeasti kaikille, tutustunut uusiin ihmisiin. Aikoinaan tv-ohjelman kuvauksissa tutustuin erääseen naiseen, joka tunsi naisen joka välittää näyttelijäkeikkoja. Näyttelijäkeikkojen kautta tutustuin niihin jotka delegoivat porukkaa toisiin kuvauksiin ja sitä kautta tutustuin tähän ihmiseen joka minut järjesti muotinäytökseen.
Ehkä unelmien toteutumista vauhdittaa se, että tuttavani, jonka kanssa olin joskus kauan sitten hyvä ystävä, kuoli jokin aika sitten. Hänen elämänsä ei päältäpäin katsottuna todellakaan ollut helppo; hänen vaikeuksistaan en lähde tässä enempää puhumaan, mutta hän ei koskaan vaikuttanut onnelliselta. Minä päätin entistä vakaammin elää elämääni siitä nauttien, koska tältä tutultani jäi varmasti moni unelma toteutumatta. Päätin pitää huolen siitä, ettei minulta jää. Olen päättänyt elää täysillä myös appiukon muistoa kunnioittaen, koska ikinä ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Tyttärelleni aion hokea hokemasta päästyäni, että kun on ulospäinsuuntautunut ja tutustuu rohkeasti ihmisiin, mitä tahansa voi tapahtua. Itse en koskaan ole tutustunut ihmisiin sen takia että hyötyisin heistä jotenkin; olen ensin jutellut ja tutustunut ja sen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista, useimmiten hyvää. Joskus tulee pahaakin, mutta siitä on päästävä yli.
Olen aina ajatellut että mallinhommaa olisi kiva kokeilla, mutta en ole uskaltanut mennä lähellekään mallitoimistoja, koska 163cm pituudella ja ylipainolla ei ole sinne mielestäni mitään asiaa ollut. Pari päivää sitten minua pyydettiin XL-malliksi muotinäytökseen ja se oli kieltämättä aika uskomatonta.
Miten olen saanut unelmani toteutettua? Olen vain ollut oma itseni ja jutellut rohkeasti kaikille, tutustunut uusiin ihmisiin. Aikoinaan tv-ohjelman kuvauksissa tutustuin erääseen naiseen, joka tunsi naisen joka välittää näyttelijäkeikkoja. Näyttelijäkeikkojen kautta tutustuin niihin jotka delegoivat porukkaa toisiin kuvauksiin ja sitä kautta tutustuin tähän ihmiseen joka minut järjesti muotinäytökseen.
Ehkä unelmien toteutumista vauhdittaa se, että tuttavani, jonka kanssa olin joskus kauan sitten hyvä ystävä, kuoli jokin aika sitten. Hänen elämänsä ei päältäpäin katsottuna todellakaan ollut helppo; hänen vaikeuksistaan en lähde tässä enempää puhumaan, mutta hän ei koskaan vaikuttanut onnelliselta. Minä päätin entistä vakaammin elää elämääni siitä nauttien, koska tältä tutultani jäi varmasti moni unelma toteutumatta. Päätin pitää huolen siitä, ettei minulta jää. Olen päättänyt elää täysillä myös appiukon muistoa kunnioittaen, koska ikinä ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Tyttärelleni aion hokea hokemasta päästyäni, että kun on ulospäinsuuntautunut ja tutustuu rohkeasti ihmisiin, mitä tahansa voi tapahtua. Itse en koskaan ole tutustunut ihmisiin sen takia että hyötyisin heistä jotenkin; olen ensin jutellut ja tutustunut ja sen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista, useimmiten hyvää. Joskus tulee pahaakin, mutta siitä on päästävä yli.
tiistai 4. toukokuuta 2010
Työpaikkojen "kuningattaret"
Olen tässä noin vuoden verran ehtinyt tutustua muutamaan työpaikkaan ja aina olen huomannut saman seikan: joka työpaikassa on joku, joka tituleeraa itseään muita ylemmäksi omassa mielessään ja tuo sitä esille vaatteiden, meikkien ja käyttäytymisen kautta. Lievissä tapauksissa nämä "kuningattaret" ylenkatsovat muita, hakeutuvat äkkiä porukoihin esittäen mukavaa ja sen jälkeen käyttäytyvät kuin omistaisivat koko maailman; pahimmassa tapauksessa "kuningatar" on se, joka halveksii ja haukkuu muita ääneensä. Onneksi näihin tapauksiin puututaan työpaikoilla paljon tehokkaammin kuin koulussa. Muistan karvaasti ne hetket jolloin isot pojat kiusasivat eikä opettaja laittanut tikkua ristiin asian eteen. En vieläkään ole antanut anteeksi.
Tunnustan silti nöyrästi: olen itsekin yrittänyt tehdä itsestäni "kuningatarta", lauman pomoa, kuten varmasti lähes jokainen teini-ikäinen. "Ole suosittu tai entinen"- iskulause ei vaan Suomen koulumaailmassa päde. Teinijenkkileffoissa kuningattaret ovat kauniita cheerleadereita, Suomessa opettajille v*ttuilevia dokaajia.
Olen tosiaan yrittänyt olla se kuningatar kouluaikoina, vielä jopa työpaikoilla sitä on tullut harrastettua. Rehellisesti myönnän että tein sen siksi, että pelkäsin. Pelkäsin kovasti uusia ihmisiä enkä uskaltanut tutustua heihin aluksi, mutta loppujen lopuksi se kävikin varsin helposti. Viihdyn porukassa, mutta minusta ei loppujen lopuksi "kuningattareksi" ollut, vaan otin reilusti kaikki ujommat ryhmätöissä mukaan ja kysyin heidän mielipidettään asioista jos eivät oma-aloitteisesti sanoneet mitään. Joitain suorastaan vihasin enkä ihan syyttä; yleensä vihani kohteena olivat ne, jotka olivat levittäneet toisista perättömiä juoruja. Itsekin puhun usein toisesta ihmisestä huonoon sävyyn, mutta sanon päin naamaa kaiken, minkä kehtaan. Jos olen haukkunut miehelleni pomoa vähemmän mairittelevilla adjektiiveilla, en tietenkään niitä mene sanomaan päin naamaa vaan kerron, miksi olen suuttunut.
Olen huomannut, että todelliset kuningattaret ovat niitä, jotka auttavat muita. Kun koulutin uusia työntekijöitä tehtäviinsä, tunsin itseni hyödylliseksi, tarpeelliseksi ja suoraan sanoen maailmanvaltiaaksi. Sain hyvän olon auttamalla muita ihmisiä ja tunsin itseni tärkeäksi kun sain kertoa heille asioita, mitä he eivät ennestään tienneet. Muistin myös oman alkuaikani töissä; uusi tilanne on toki aina pelottava ja olen iloinen, että olen saanut auttaa heitä työn alkuun.
Nyt täydennän tämän kirjoituksen opettamalla teille kaikkien teinikuningatarleffojen kliseen: todelliset kuningattaret ja kuninkaat ovat niitä, jotka ovat omia itsejään ja ystävällisiä kaikille. Vain siten pääsee todella suosituksi.
Tunnustan silti nöyrästi: olen itsekin yrittänyt tehdä itsestäni "kuningatarta", lauman pomoa, kuten varmasti lähes jokainen teini-ikäinen. "Ole suosittu tai entinen"- iskulause ei vaan Suomen koulumaailmassa päde. Teinijenkkileffoissa kuningattaret ovat kauniita cheerleadereita, Suomessa opettajille v*ttuilevia dokaajia.
Olen tosiaan yrittänyt olla se kuningatar kouluaikoina, vielä jopa työpaikoilla sitä on tullut harrastettua. Rehellisesti myönnän että tein sen siksi, että pelkäsin. Pelkäsin kovasti uusia ihmisiä enkä uskaltanut tutustua heihin aluksi, mutta loppujen lopuksi se kävikin varsin helposti. Viihdyn porukassa, mutta minusta ei loppujen lopuksi "kuningattareksi" ollut, vaan otin reilusti kaikki ujommat ryhmätöissä mukaan ja kysyin heidän mielipidettään asioista jos eivät oma-aloitteisesti sanoneet mitään. Joitain suorastaan vihasin enkä ihan syyttä; yleensä vihani kohteena olivat ne, jotka olivat levittäneet toisista perättömiä juoruja. Itsekin puhun usein toisesta ihmisestä huonoon sävyyn, mutta sanon päin naamaa kaiken, minkä kehtaan. Jos olen haukkunut miehelleni pomoa vähemmän mairittelevilla adjektiiveilla, en tietenkään niitä mene sanomaan päin naamaa vaan kerron, miksi olen suuttunut.
Olen huomannut, että todelliset kuningattaret ovat niitä, jotka auttavat muita. Kun koulutin uusia työntekijöitä tehtäviinsä, tunsin itseni hyödylliseksi, tarpeelliseksi ja suoraan sanoen maailmanvaltiaaksi. Sain hyvän olon auttamalla muita ihmisiä ja tunsin itseni tärkeäksi kun sain kertoa heille asioita, mitä he eivät ennestään tienneet. Muistin myös oman alkuaikani töissä; uusi tilanne on toki aina pelottava ja olen iloinen, että olen saanut auttaa heitä työn alkuun.
Nyt täydennän tämän kirjoituksen opettamalla teille kaikkien teinikuningatarleffojen kliseen: todelliset kuningattaret ja kuninkaat ovat niitä, jotka ovat omia itsejään ja ystävällisiä kaikille. Vain siten pääsee todella suosituksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)