Työnhaun vaikeus

Selailin tänään taas jokapäiväisen tradition mukaan mol.fi:n sivuja, koska olen päättänyt löytää työtä vaikka kiven alta. Työkkärin nettisivuilla silmiini pisti ekana teksti, jossa sanottiin että työnhakijat olivat lisääntyneet 61 000 ihmisellä ja työpaikkoja oli vähentynyt 12 500.

Loistavaa.

En silti halunnut luovuttaa. "Työtä ja vähän heti", ajattelin, kun selailin avoimia työpaikkoja. Katselin nimenomaan siistiä sisätyötä, koska sinne useimmat meistä kuitenkin haluavat.
"Toimistoassistentti", tavailin itsekseni samalla kun katsoin kuumeisesti paikan tietoja. Innostuin tehtävän kuvailusta, kunnes silmiini hyppäsi teksti: "Työhön vaaditaan alan koulutus".

(...)

Seuraavaksi katselin kassamyyjän työpaikkoja. Käsitykseni mukaan kassalle olisi helppo päästä, kunnes taas tuli tuo kirottu kohta: "Alalle vaaditaan vankka kokemus työskentelystä päivittäistavarakaupassa".

(Mä suunnittelin toivottomana hetken sitä, että menen haastatteluun ja sanon: "Mahdollinen pomo tota hei, käyks se, et jos mä niinku olin 14-vuotiaana tuuraamassa mutsia sen liikkeessä 15 minuuttia enkä osannut kertoa asiakkaille mitään myyntiartikkeleista, vaan karkotin asiakkaan sanomalla, että varsinainen myyjä tulee kohta? Hehe, heh..."). Taidan jättää väliin :)

Seuraavana oli taas vuorossa siivoojan pesti. Eihän se siistiä duunia ole, mutta menkööt sekin. Taas sama juttu: "Alalle vaaditaan soveltuva koulutus ja työkokemusta".

(Hei, ihan oikeesti. Mä olen siivonnu neljä vuotta kotiani itse. Mitä muuta mun tarvii tietää?Kerran tosin sain pöydän puupinnan laikukkaaksi kun pyyhin sitä puhdistusaineilla. Jätin aineen hetkeksi vaikuttamaan, mutta se oli unohtunut siihen kahdeksi tunniksi. Sh*t happens...)

Myynnissä taas oli paikkoja kymmeniä. "Myyntineuvottelija x 24, tilausmyyjä, lehtimyyjä, blaablaa...".

(Anteeksi, hyvät lehtijulkaisijat, mutta sain tarpeekseni puhelinmyynnistä silloin, kun 10% asiakkaista ei vastannut, 5% löi luurin korvaan, 5% ehdotteli treffejä ja 80% ärähtivät heti puhelimen avattuaan, etteivät osta mitään. Älkää oikeesti syyttäkö mua asennevammasta, kun en päivän 120:nnen puhelun jälkeen enää jaksanut soittaa vielä yhdelle, että olisiko mahdollisesti lehdille tarvetta...).

Kokeista on myös tällä hetkellä pulaa, mutta ajattelin, että sinne mulla ei ole mitään asiaa - ei edes koulutukseen. Onnistuin kerran polttamaan veden pohjaan, kuumentamaan kattilan niin, että lisättyäni vettä sitä roiskuikin kattoon, oletin että perusmargariini soveltuu paistamiseen ja se ohje joka toisin väitti, olisi vain jenkkien ryhmäkanteita varten. Kiinnihän se jämähti, ja mä hinkkasin sitä tunnin verran pois. Ruskeakastikkeen teossa kävi monta kertaa niin, että mä keitin sen kuumaan veteen kylmän sijasta (eihän se niin tarkkaa ole...?) ja tuloksena oli jotain hyvin etäisen ruskeaa, paakkuuntunutta mönjää.

Kukkakaupassa olisi kiva olla työssä, mutta mä olen floristeille varoittava esimerkki siitä, miten niiden ei KOSKAAN tule tehdä duuniaan. Tapoin viime vuonna pelargonian liiallisella kastelulla, joten otin opikseni ja tuloksena oli se, että onnistuin tappamaan kaktukseni kuivuuteen.

Laulaa ja näytellä mä sentään osaan...