Oltiin tänään uimassa meren rannalla, ja täytyy sanoa, että oli ihanan vilpoisa olo - pitkästä aikaa! Nää päivät ja niiden kuumuus aiheuttaa kauhupaniikkireaktion, kun vaatteet tarttuu kiinni ja jalat toisiinsa jos niitä pitää vähänkään ristissä. Ihan kuin olisin saanut jonkinlaisen sielunrauhan.
Tytär, mieheni ja äitini olivat myös mukana, ja mun äiti uitti tyttöä sillä välin, kun avokki lojui auringossa ja meikäläinen oli - "yllättävää kyllä" - meressä. Mua ei ole saanut kirveelläkään vedestä pois aina kun olen päättänyt sinne mennä.
Sunnuntaina, kun tulee olemaan vissiin tän viikon lämpimin päivä, saatetaan myös lähteä rantsuun. Toivottavasti ei kuitenkaan käy niin kuin tänään...
Menin ostamaan lupaamani jätskit koko porukalle. En saanut millään päätettyä, mitä ostaisin, joten päädyin pikaisesti pehmiksiin myyjän odottavan ilmeen edessä. Neljä pehmistä käsissäni taivalsin sitten rannan päästä päähän ja ihmisten ilmeitä en uskaltanut edes ajatella, kun aivan joka paikkaan oli tippunut sulaa jäätelöä - jaloille, rinnuksille ja etenkin käsiin. Keskisormet paleltuneina mä sitten ojensin jädet eteenpäin, ja avokki, tytär ja äiti sotkivat itsensä yhtä pahasti kuin minä. Onneksi viisastuin vahingosta ja ajattelin, että seuraavalla kerralla jädet saapuvat paikalle kääreissä!
Huomenna olen ajatellut ihan vain olla neidin kanssa kotona ja siivota. Muutoin voisi mennä ulos, mutta tämä on sellainen taloyhtiö että täällä kytätään naapureiden tekemisiä verhojen raosta. En tosiaan halua viettää elämääni missään Big Brother-yhteisössä (ainakaan jos en vapaaehtoisesti kisaan ilmoittaudu) joten mennään ehkä pidemmälle ulos. Saa nähdä nyt. Asunnon vaihto on myös haaveissa. Vannoinkin itselleni, että jonain päivänä asun vielä merenrantakämpässä, maksoi mitä vain.
- Iitu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti