Neiti lähti juuri takaisin isälleen, vietti siis kesälomansa meillä. Itkettää, kun on niin hirvittävä ikävä pikkuista! Tietenkin se halusi nähdä isänsä ja muut, olihan se yli kuukauden meillä putkeen, mutta jotain puuttuu silti täältä... katselen auringonlaskua ja mietin, että tyttö olisi nyt juuri unessa tuolla huoneessa nukkumassa ja herättäisi mut taas aamulla pomppaamalla sänkyyn.
No, tuleehan se taas pian.
Miksi ikävän pitää olla näin sydäntä raastavaa? Olinhan mä valmistautunut siihen että neiti lähtee, mutta alunperin sen piti lähteä vasta ylihuomenna. Nyt tuli kuitenkin suunnitelmiin muutos, enkä mä toisaalta sitä pane pahakseni. Saan mä ainakin nukkua pitkään, mutta illoista tulee ainakin niin yksinäisiä etenkin jos isäntä on töissä. Pitää kehittää jotain.
Kyllä tää ikäväkin tästä laantuu kunhan yön yli nukun. Täytyy miettiä kesämuistoja ja koota ne tänne kunhan jaksan taas kirjoitella =)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti