Mikä olen?

Olen viime aikoina harjoittanut syvää itsetuntemusta. Tuli päivä, jolloin kertaheitolla tiedostin sen, mikä olen, mitä ajattelen ja mihin uskon.

He, jotka minut jo tuntevat, tietävät sen minkä ikäinen olen, missä asun ja millainen olen luonteeltani. Työhakemuksissa olen "persoonallisesti" iloinen, pirteä ja positiivinen, sekä nopea oppimaan ja muuta jargonia, mutta sitä en koskaan kerro, että olen hyvin äkkipikainen, sanavalmis ja häijy. Siis silloin kun suutun jostain tai havaitsen väärinkäytöksiä.

En voi sietää voitonmaksimointikeinoja enkä oman edun tavoittelua. En niljakkaita pukuherroja, jotka eivät ajattele työntekijöidensä parasta. En siedä sitä, että tuotantokoneet ovat vain tietyillä yhtiöillä. Niiden pitäisi olla kaikkien käytössä, josta jokainen saisi omiin tarpeisiinsa ansionsa mukaan riippuen siitä, paljonko yhteiseksi hyväksi tekee. Olen siis "vitun kommari ja sosialistihippi".

En näe ketään ihmistä arvokkaampana kuin toista ja mielestäni seurapiirit ovat muutaman ihmisen keksintöä, jotka yrittävät luoda oman, suljetun kaveripiirinsä. Siinä on hohtonsa joidenkin mielestä - minun mielestäni ei. Ei ole olemassa ylempää luokkaa tai alempaa luokkaa. Kaikki nämä luokittelut johtuvat vain rahasta tai julkkisstatuksesta. Minuun toisten materialistinen omaisuus ei tee mitään vaikutusta. Saatan luokitella jonkin ison talon ihanaksi, mutta en henkäise syvään kuullessani jonkun korkeasta tulotasosta. Totean vain, että siinä rikkautta on.

Itse asiassa minä yritän nauttia mahdollisimman pienistä asioista. Saatan ostaa lankakerän ja olla loppuviikon onnellinen. En ole eläessäni käynyt Tukholmaa pidemmällä, mutta ei ole niin väliksikään. Minä en pyri koko ajan ylöspäin yhteiskuntaluokittelussa, vaan uskon siihen, että ihminen saavuttaa elämässään kaikki rikkaudet vaan olemalla onnellinen.

En siedä mitään vääryyttä enkä sitä, että kukaan loukkaa ketään millään tavalla. Tuskin kukaan sisimmässään sietääkään, mutta kuka todella puolustaa toista? Minä puolustan bussikuskeja, kaupan kassoja, yleensäkin ihmisiä. En siedä kenenkään panettelua, huijaamista, tai kenestäkään hyötymistä.

Rakastan eläimiä, ja minusta eläinten tulisi saada olla vapaina luonnossa. Koska tämä ei ihmisten kesytyksen takia ole mahdollista, tein sen vähän minkä itse pystyin; otin kotiini kissan, josta luovuttiin ja pidän siitä hyvää huolta. Otin kotiini myös gerbiilin.

En silti sano että olisin hyvä ihminen. Ei kukaan ole läpeensä hyvä tai paha. Minä olen suoraan, mitä olen. Sanon, mitä ajattelen. Olen tyly tai kiva. Kerron totuuden.

Tässä olen minä.