Stressissä ei lisä pahaa tee

Huhhuh. Onpa ollut kiirettä tässä viime aikoina. Pomo lykkäsi mulle työproggiksen jonka tiiminvetäjäksi se mut nimitti kysymättä multa, ja hommaa on siitä asti riittänyt. Lähinnä siltä osin, että siinä proggiksessa on meinannut mennä persiilleen lähes kaikki, mutta tilanteet on saatu korjattua ilman että kukaan on vetänyt mua turpaan.

Tänään istuin koulun jälkeen bussissa kihisten kiukunsekaista inspiraatiota, koska vaikka meitä oli käsketty aloittaa eräs kouluprojekti hetipaikalla ja mä olin sitä jo hyvän matkaa tehnyt, saatiin tietää että meidän piti kirjoittaa täysin eri juttu.

Mä kiljuin koulun pihalla hoosiannaa kavereille ja menin itkunauraen sisään, jolloin kaverini selittivät opelle, että mä sekosin ja halusin nirhata kaikki maailman paperit.

Bussissa haaveilin rauhallisesta illasta Juoppohullun päiväkirjan ja paljettineuleeni parissa, mutta päätin soittaa pomolle "pilarin" vähäisen saldoni takia. Lähinnä mä halusin tietää, oliko se saanut mun sähköpostini, jossa kirosin alimpaan helvettiin niin työprojektin, alaiseni kuin koko maailman ja vähän päälle. No, se soitti takas ja sieltä kuului jotain käsittämätöntä: "Mä, tota, tota, tota, täh, tota, joo, tota..."

Mä mietin, että mihin helvettiin se suomen kieliopin nyt unohti, koska puhetaitoa sillä on ainakin silloin, kun mä mokaan kolmatta kertaa maailman yksinkertaisimman asian, jonka se on selittänyt viisi kertaa. Mä en ole ikinä nähnyt ketään niin vihaisena kuin sen silloin kun mä lähetin vahingossa väärän sähköpostin viidelle henkilölle. Se puhkui höyryä jopa sen jälkeen kun olin korjannut erehdykseni ja pyytänyt itku kurkussa anteeksi.

Sain tietää että mua odotti toinenkin projekti. AI JAI JAI JAI... eiiiii... siis eiku mähän oon se orientoitunu. Tiiminvetäjä. Jooh. Lupasin mennä käymään toimistolla keskustellakseni asiasta.

No, toimistolla EI keskusteltu asiasta. sen sijaan se lykkäsi muhun vilkaisemattakaan mulle paperin ja totesi, että asia pitää hoitaa tän illan aikana, vaikka yleensä sellaiseen proggikseen menee aikaa noin kaksi viikkoa.

Nyt oli mun vuoro änkätä. Jumitin hetken toimiston ovella enkä ollut varma edes siitä, olenko mä hereillä ja millä planeetalla mä oikeasti asun. Toivuttuani lähdin kotiin hoitamaan projektia.

Mä en oo ihan varma, haluanko tässä vaiheessa enää edes kuulla kaikkia ajatuksiani. Mulla on siis KAKSI työprojektia hoidettavana, kaksi kokoillan näytelmää kirjoitettavana ja tasan 10 päivää aikaa lukea noin kolmesataa sivua tenttiin. Niin, ja kai ne vaatii että siellä pitää osatakin jotain.

Helpommalla pääsisin jos synnyttäisin viitoset joista kaikilla olisi koliikki.