Huomenna on viimeinen konsulenttikeikkani ennen opiskelujen alkua, sen jälkeen vetäydyn ansaitulle keikkatauolle, ihan kuin joku kuuluisa artisti joka ilmoittaa lehdessä lähtevänsä työstämään uutta materiaalia. En ole tunnettu enkä muusikko ainakaan ammattimielessä, mutta menen työstämään materiaalia - nimittäin opiskeluvuoteni päätteeksi julkaisen oman teoksen! Se sisältyy opinto-ohjelmaan ja olen nyt koulun alusta enemmän kuin innoissani. Joka aamu kesäkuun jälkeen olen ollut valmis pakkaamaan perhospenaalini ja unikkokuvioidun luentokansioni vähän risaiseen reppuuni, joka on törkeän tilava ja palvellut minua vuodesta 2003 asti. Ostin sen aikoinaan päivälukioon jolloin värikkäät kynät ja Demi-kalenterit olivat ehdoton MUST-juttu jokaisella tytöllä. Paitsi niillä jotka käyttivät überkalliita superkalentereita. Minulla ei ollut varaa siihen, eikä ole nytkään...
Tunnustan senkin, että käytössäni on edelleen Demi-kalenteri. Olen 23-vuotias nainen ja käytän Demi-kalenteria. Tulin minä kaapista ulos. Ostin sen siksi, että on hauskaa verestää nuoruusmuistoja ajoilta jolloin teippailin seinille Leonardo DiCaprion kuvia (siinä vasta mies...) ja fanitin Usheria. Ei kyllä käy kieltäminen, etteikö minulla olisi uusinta Usherin biisiä N95:n soittoluettelossa. Siellä on melkein kaikki muutkin biisit joita NRJ:llä tällä hetkellä soitetaan, paitsi ei sitä hirvittävää Stereo love-kappaletta. Se haitariosuus ärsyttää niin ylipaljon!
No, kuten alussa totesin, huomenna menen siis mainostamaan iltapäivälehteä KOVAAN ÄÄNEEN. Kaikkea sitä ihminen rahan takia tekeekin. Menen kuuntelemaan keski-ikäisten äijien vittuilua ja ottamaan vastuun siitä että iltapäivälehdet sitä ja tätä ja päätoimittaja tuota... Se on työtäni. Jalat väsyy ja harmittaa vietävästi loppupäivästä. Sekin on työtäni. Teen sen samalla asenteella kuin flyereiden jaon; siinä kun yritti päästä tavoitteeseensa, aika kului äkkiä eikä se tavoite koskaan täyttynyt, mutta silti... aina voi yrittää! Toivottavasti siellä on huomenna joku aivan hillitön otsikko niin lehdet viedään käsistä. Tai sitten siellä on joku "äärimmäisen" uunituore uutinen Matista ja Mervistä...
No silleen. Tämä keikka enää ja sitten syvennyn opiskelemaan. Olen hakenut iltatyötä niin aggressiivisesti, että mun tehokkuus hämmentäisi tehosekoittimenkin. Pakko saada se työ heeetiiii. Kaikki käy paitsi puhelinmyynti. Se on jo niin nähty.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti