tiistai 3. elokuuta 2010

Perustuslaki ja sen ihmeellisyys

Suomen perustuslaissa sanotaan, että ihmisellä on oikeus työskennellä ja asua missä tahansa. Käytännössä tämä tarkoittaa elinkeinovapauslakia, joka tuli voimaan muistaakseni 1879 (korjatkaa jos olen väärässä). Ennen maanviljelijän jälkeläisistä tuli automaattisesti maanviljelijöitä ja kanttoreiden lapsista kanttoreita. Tämä pitää paikkaansa ainakin isäni kohdalla, koska isoäitini on kanttori ja hän taisteli saadakseen itselleen kunnon töitä aikana, jolloin naisten ei ollut mahdollista saada vakituista kanttorinvirkaa.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut. Tarjolla on kasapäin töitä, mutta vaikka minä haluaisin työskennellä esimerkiksi kaupan kassalla, minua ei oteta sinne. Lain voi tulkita myös niin, että jokainen pääsee töihin sinne, minne haluaa päästä. Minulla se asia on toteutunut vain muutaman kerran.

Mitä asumiseen tulee, ei ole mahdollista asua missä haluaa jos joku toinen vie kämpän nenän edestä. Mielestäni tuo laki siis toteutuu vain, jos on ikää 18 vuotta, viiden vuoden työkokemus, yliopistotutkinto, rikas mies ja paljon maallista omaisuutta. Sellaiset ihmiset saavat tehdä mitä haluavat. Köyhillä ei mikään ole mahdollista, jos lähdetään ylireagoimaan.

Jos ajatellaan piirrettyä Matka maailman ympäri 80 päivässä, Phileas Fogg saa usein tahtonsa läpi päästäkseen jatkamaan matkaansa. Hän lahjoo laivan kapteenin viemään hänet Yokohamaan ja ostaa lopulta laivan 60 000 punnalla päästäkseen nopeammin Lontooseen. Joko olen hullu tai piirretyssä on selvästi sanoma, että rahalla saa mitä vain. Täytyy yrittää lahjoa haastattelija sitä varten että pääsisi töihin, jos nyt edes haastatteluun pääsee.

Sekin ihmetyttää, että lähes aina pitäisi olla koulutusta ja kokemusta. Mistä ihmeestä sitä voi saada jos mihinkään ei pääse, ei koulutukseen eikä töihin? Se on ihan sama asia kuin ensisynnyttäjille sanottaisiin, ettei lasta saa tehdä ellei ole jo ennestään viisivuotiasta talossa. Joskus kaikki ovat joutuneet hommansa opettelemaan ja nyt oletetaan että osataan.

Minu sukupolvellani ei ole ollut onnea syntyä aikana, jolloin töitä riitti muillekin jaettavaksi. Nykyään niitä ei saa oikeastaan yhtään mistään. Aina löytyy 186 parempaa hakijaa.

Minulla on ylioppilaskoulutus ja kokemusta neljästä eri työpaikasta. Aina vaan puuttuu jotain; kaupallinen koulutus, taloushallintaohjelmien osaaminen, venäjän kielen taito tai kokemus vastaavasta työstä.

Alan opiskella vieraista kielistä nimenomaan venäjää ja ruotsia kunhan koulu alkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti