Uhkailua kadulla

Päätin kerrankin kirjoittaa blogiini uskomattomista ihmisistä. Näiden ihmisten bongaamiseen on eräs loistava paikka: Helsingin rautatieasema.

Tänään näin aivan uskomattoman tapauksen kyseisessä paikassa. Siellä oli tavan takaa feissareita jotka eivät ainakaan minulla ole koskaan aiheuttaneet varsinaista verenpaineen nousua. Kuitenkin joku oli päättänyt osoittaa mieltään; kuulin vain hirveän huudon erään ihmisen suusta tämän yhä loitotessa:

"MÄ VEDÄN SUA PATAAN ¤%&@#¤!& "#¤%@#!¤ !!!! VEDÄN SUA PATAAAAAAN!!!" Jostain syystä minua alkoi huvittaa niin, että kikatin aivan kippurassa. Miten voi olla jollain noin huonot hermot, en tajua. En nauranut tuolle uhkaukselle - väkivallassa ei ole mitään hauskaa, paitsi pleikkaripeleissä ja sarjoissa, jolloin pahis saa turpaansa - vaan sille, miten jollain VOI mennä noin täydellisesti hermot. Jos minulta kysytään, tämä tyyppi teki itsestään täysin naurualaisen. Pahoittelen, etten ehtinyt kertoa sitä hänelle enkä olisi ehkä kertonutkaan, vaikka olisinkin ehtinyt. Olin töissä. Edustin asiakastamme. Vapaalla olen miten sattuu ja lauon mitä mieleeni tulee sopivissa tilanteissa, mutta töissä hymyilen vaikka olisin tulessa ja jalat täynnä piikkejä. Se on minun työtäni. Se kuuluu asiakaspalveluun; herroittelu, rouvittelu, teitittely, hyvät päivänjatkon toivotukset ja kohteliaisuus, vanhahtava puhuttelu... näitä riittää.

Stadissa sitä näkee joka päivä sen saman herran joka kulkee talvitakki päällä helteilläkin, pesemätön tukka ja huono iho ovat myös tämän herran tunnusmerkkejä. Hän pyytää joskus joiltakin joko rahaa tai yrittää päästä juttusille. Luulen että jos juttuseuraa kaipaa, aiheena on paska hallitus.

Takaisin aiheeseen stadi ja pummit: Jos sytyttää tupakan, ei mene kymmentä sekuntiakaan kun joku on pummaamassa tai ostamassa röökiä kahdellakymmenellä sentillä. Jos joku maksaa yhdestä tupakasta viisikymmentä senttiä, voin kyllä myydäkin. Tosin eräältä taksikuskilta en veloittanut mitään antaessani hänelle tupakan - tukeni on täysin kaikkien autokuskien puolella. Raskas työ. Hän olisi tarjonnut minulle neljä euroa - yhdestä tupakasta. En ottanut maksua vastaan. Myöhemmin itsekäs minäni muistutti vähemmän itsekkäälle minälle, että kauppa olisi tässä tapauksessa kannattanut, koska bussilipun hinnasta uupui juuri tuo summa mitä tämä herra tarjosi. No, tuolloin matkakortissani oli rahaa juuri sen verran että pääsin sisäisellä Jakomäkeen, josta isäntä haki minut kotiin.

Siitä voimme olla samaa mieltä mainitsemani herran kanssa, että maatamme johtavat mielestäni idiootit kapitalistisiat, joille ministerin virka on noussut liikaa hattuun. Radikaaleja tekoja sen olla pitää, muutoin ei onnistu. Hyssyttelyt ovat pahinta mitä voi olla. Olisinkin päässyt julkaisemaan totuuksia kaikesta jos olisin valinnut radiotoimittajan uran, mutta vaihdoin sen kirjoittamiseen. En ole katunut hetkeäkään. Haluan toitottaa totuuksia tietyn ajan vapaalla ollessani, mutta työkseni haluan upota fantasiamaailmaan. Kirjoittamallakin voi vaikuttaa maailmaan monella tavalla. Opiskeluni liittyvät myös käsikirjoitukseen, joten saatan jonain päivänä päästä kirjoittamaan ravistelevan tarinan mistä aiheesta vain. Itse ainakin uppoan elokuvien ja kirjojen maailmaan kun haluan unohtaa todellisuuden ja samaa toivon mahdollisilta tulevilta lukijoiltani.

Peruspummien näköisille sanon röökinpummimistilanteissa aina, ettei röökiä ole enempää (eivätkä muuten tarkista, koska varmasti tietävät että nostaisin hirveän metelin reppuni kaivelemisesta) koska maksaa se rööki minullekin. Jokainen ostakoot omansa. Tosin omastani jaan niille jotka tekevät elantonsa eteen jotain; tänään annoin feissarille vessapoletin, joka minulta oli jäänyt. Mäkkärissä joku tuli samalla ovenavauksella ulos kun olin laittamassa polettia, joten totesin että maksavana asiakkaana ja joka päivä siellä käyvänä (ostan yleensä vettä) on aivan sama, käytänkö sen poletin nyt vai myöhemmin, koska joka päivä sieltä jotain ostan. Mäkkärin kassaneiti myös lupasi, että saisin poletit veloituksetta koska kuitenkin työskentelen ihan nurkilla. Ikkunastahan minut näkee jos ei muuten.

Olen alkanut pitää feissaustoimintaa hyväksyttävämpänä kuin puhelinmyyntiä. Olen aina kaikille puhelinmyyjille iloisen ystävällinen vaikken koskaan tilaakaan mitään, koska he tekevät vain sitä mistä heille maksetaan. Puhelinmarkkinointi on myyntilukujenkin perusteella kannattavaa, joten miksi sitä EI harjotettaisi. Puhelinmyyjän ammatti ei tosiaankaan ole niitä suosituimpia, mutta ihailen sitä että joku lähtee tekemään sitä "paskatyötä" sen sijaan ettei viitsisi yrittää yhtään mitään ja lojuisi kotona minun verovaroillani.

Olen puhunut, Monitoiminainen vaikenee.