Työsekoilua

Mulla on ollut viime aikoina niin älytön kiire töissä ja kotona, etten ole ehtinyt paljoa mitään muuta. Mulla on juuri nyt yksinkertaisesti TYLSÄÄ, koska mieskin meni jo nukkumaan, tyttö lähti isälleen enkä mä JAKSA tuijotella telkusta kolmatta tämän viikonlopun Kim Basigner-leffaa, vaikka se älyhyvä näyttelijä onkin.

Alan sen sijaan puhua työasioista, jotta muistaisin kuolevaisuuteni. Meillä on samassa rakennuksessa monta yritystä, joista firmaa A hoitavat kaikki firmassa työskentelevät henkilöt. Meillä on määritelty selvät vastuualueet työasioissa, mutta käytännössä kaikki tekevät myös toistensa hommia eikä työnkuvaa noudateta orjallisesti. Yhteispelillä siis mennään tavoitteita kohti. Työkavereistani ei naisia löydy, mutta sitä paremmin viihdyn. Voin vapaasti liimailla kynsiini tarroja ja meikata niin paljon kuin haluan ilman pelkoa juoruilusta. Töissä ei läyhätä tai jäkätetä, siellä tehdään duunia eikä millekään turhalle jää aikaa.

Koen toisen pomoni lunkkina jätkänä, joka ei puhu ennen kuin on jotain asiaa. Sellainen perussuomalainen mies. Toinen on vähän vaativampi, koska se on "isompi" pomo, mutta sekin on tosi reilu. Se on joustanut mun kohdalla paljon, joten mäkin olen joustanut vapaa-ajastani ja tehnyt runsaasti ylimääräisiä töitä erään isomman proggiksen eteen. Koen vihdoinkin olevani sellaisessa työssä, jossa tunnen olevani kotonani. Kukaan ei kyttää taukojen minuuttimäärän perään tai muuten yritä holhota. En kyllä sitä edes jaksaisi.

Mulla kuuluu työnkuvaan vähän kaikenlaista "henkilöstöhallinnosta markkinointiin". Suomeksi sanottuna palkkaan firmaan uusia kasvoja sekä teen myyntityötä sekalaisten toimistotöiden lisäksi. Työ on niin monipuolista ja vaihtelevaa, etten koskaan ole ehtinyt ikävystyä. Välillä tuntuu siltä kuin pää räjähtäisi kiireen vuoksi, mutta toisaalta siitä nauttiikin.

Tavallaan olenkin aina haaveillut sellaisesta työpaikasta, jossa isot pomot eivät vilahtele pelottavina ja ankarina pukuhahmoina jossain firman kiillotetuista käytävistä ja minua haastattelee pelokkaan oloinen rekrytointikonsultti, jonka pomo, ja sen pomo, ja sen pomo ja sen pomo ja sen pomo perusti liikkeen vuonna 1879. Pienemmässä tiimissä hommat sujuvat paljon yksinkertaisemmin ja toiset oppii väkisinkin tuntemaan. Tavallaan siitä tulee myös sellainen olo, kuin työssä olevat ihmiset olisivat jo omaa perhettä. Työssä olevat ihmiset ovat toisaalta niitä, joiden kanssa jutellaan vain työasioista, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että tiimissä hyvin toisensa tuntevat jäsenet saavat hyvää tulosta aikaan kunhan yhdistävät energiansa.